Maailmankaikkeuden synty

/in /by

Sunst ei sit tullu mitään. Under över alla under.

Tämän kuvapohjan muuntuminen oli edennyt tiettyyn vaiheeseen. Kunnes ei enää näyttänyt suuntaa. Tuntui sammuvan. Ei vaan auennut. Siitä nimi. Olin surullinen sen puolesta, se tuntui toisaalta niin selvästi haluavan eteenpäin. Palasin usein sen luo. Joka kerta yhtä ymmälläni. Miksi en luovuttanut? s e s t m. Selaillessani kuvia palasin pitkän ajan jälkeen taas sen luo, tunsin että nyt olimme valmiita kohtaamaan ja jatkamaan uudesta kulmasta käsin. Enää ei kaivattu kovinkaan monta siirtoa, eikä muutosta kunnes aavistin että nyt. En ollut osannut valmistautua siihen mitä sieltä tuli. Se tapahtui ikään kuin alkuräjähdyksenä. Havahduin kun edessäni oli valmis kuva. Tuijotin kuvaa. Häkellyttävän kaunis! En hetkeen nähnyt, en tajunnut mitä siinä oli. Pala palalta kuva avautui. Nöyräksi menin. Pitkä tovi meni hiljaisuudessa Sitten piti tarkistaa pari kohtaa suurentamalla. Oli niin täysin erilainen kun kaikki muut. Onko tuo sitä mitä luulen sen olevan? Ja tuo! Ajatus kirkastuu vähitellen sen mukaan mitä mielenliikutus antaa myöden. On on on ne! Yön kajo, tai onko se aamun? Miten kaunis sekin on! Enkä voinut sitä kenenkään kanssa jakaa. Tähän on tultu.

Alter ego

/in /by

Tämä kuuluu sarjaan Wau. Yllätti niin aikaisessa vaiheessa, että minulla ei ollut suuntaa sinne eikä tänne, ei ollut vielä silmät avautuneet näkemään. Kaikki oli uutta ja mielenkiintoista. Joka askel vei kuitenkin johonkin suuntaan. Joka kortti oli katsottava ennakkoluulottomasti. Rimaa ei ollut. Tästä johtuu, että katsoja ehkä joskus kokee outona tätä kirjoa. Niin minäkin. Siihen tulee toinenkin selitys, raadollisempi.

AlterEgo. Alt on tullut hiipien, ego on luultavasti aina ollut. Alter ego oli vähällä päätyä jätteeksi. Ehdin lennossa pelastaa sen. Yö meni kuvatessa. Jälkikäteen on tilanne huvittanut: kumpi keimaili kummalle? Kumpi kuvasi kumpaa? Beg Your Pardon? Aamulla olimme hengästyneitä, mutta vielä hengissä, valmiina jatkamaan. Kuka sanoo, että se ei kelpaisi joksikin. Tämän näköisenä. Kuka sanoo? Luonnonkappale, hajoavaa laatua. Niin olen minäkin. Ensimmäisissä versioissa ei muokattu, ei maalattu. Oma itsensä. Matkan varrella se on muuntunut moneksi, vähän maalia pintaan, vaatetta iholle, koruja, kultahammas. Hauska kuvata, asettaa eri rooleihin. Puettuna tupeeseen tai tanttuun, hampaattomana, tukka hyvin ja kello näkyvissä. Just name it. Muuntuu moneen.

Seuraakin se on saanut aina kun on halunnut. Kerran vain kävi vanhanaikaisesti. Olisi kyllä kannattanut olla tarkempi sanojensa valinnassa Silloin kun se leikki Janis Joplinia. Ja pyysi: Lord won’t You give me a Man on the Town. Ja sai. Mutta seuraavassa hetkessä hän parahti: Lord You must be kiddin’! You gave me ShyBoy! En tiedä miten juttu jatkui. Ms Joplin omisti äänen, mutta polttiko hänkin siipensä

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

/in /by

Heti valmis. Sen syntymäpaikka on yllättävässä paikassa kotonani. Inspiroidun kodissani kaiken aikaa. Nyt pääsin kuitenkin yllättymään pahemman kerran. Olisihan minun pitänyt tietää. Sen verran oli jo tapahtunut jänniä juttuja kuvien parissa. Se vaan oli siinä niin valmiina. Täydellisenä. An tuu trii. Olin ohittaa sen jokapäiväisissä askareissani. Olkaa tekin valppaina, teidänkin läheisyydessänne saattaa tapahtua jotain mihin ette ole ikinä uskonut päätyvänne.

Ilman pelejä ja pensseleitä, ilman ihmisen kättä. Muistan että peräännyin, palasin ja jäin tuijottamaan sitä. Totta se on! Ei tullut kiire hakea kameraa. Seisoin vain tuijottamassa uutta tulokasta. Uskomaton ilmestys. Tämän näyn kohtaan edelleen joka päivä. Siinä on ja pysyy. Yhtä puhtaana, viattomana kun se oli ilmestyessään. So Cool! Maailmanmallien elkein se asettuu kuvattavaksi. Keimaileva – Cool. Johtuneeko siitä että sen elämänkaari voi hetkellä millä tahansa olla ohi. Ja se tietää sen. So Why not? Aina valmis. Asetat sitten tavallisen pyyhkeen tai eksoottisen hameen sen ympärille, se on aina yhtä Cool. Että se olisi sukua jääkiekkokypärälle, se ei oikein…koska se on eteerisessä mielessä niin kovin kaukana siitä. Mutta jos joku näkee sen sellaisena, niin ei haittaa, ei.

Tarinan edetessä kuvina, vahvistuu sen suurpiirteisyys. Ymmärrätte miksi. Sille on olemassa enää vain yksi tärkeä asia. Se on joskus nuoruuden innolla, ymmärtämättömyyttään pyrkinyt ja vahingokseen päässyt liian lähelle aurinkoa. Sillä seurauksella, että siltä suli siivet ja pyrstö. Ei ollut ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun näin kävi. Ikaros oli ensimmäinen. Muistatte kyllä mytologiasta. Kuvan linnulla oli onnekseen hyvä karma. Paahtavassa kuumuudessa se muni yhden ainokaisen munan. Viisastuneena kaikesta elämässä tapahtuneesta se tiesi että kaikki muu oli eletty ja yhdentekevää, yksi on enää sillä tehtävä: pitää muna mahdollisen tasalämpöisenä kuumassa hiekassa, niin että siitä eräänä päivänä tulee ulos maailman ainutlaatuisin yksilö, joka luottaa vaistoonsa, varoo vaaraa, elää täysillä! Sanomaa myös meille?

Förbränn
Fördöm
Försmå
Förgör
Föröd
Förtär
Förför
Förled
Förstör
Förbjud
Förskjut
Förträng

men

Förgät mig ej

– KL –

2016

Risti-istunta

/in /by

Erilainen yoga-kirja. Itseäni varten tein, enkä tehnyt, vaan teetin eka pojalla hyvin erikoisen kuvakirjan: Yoga’long. Pääroolissa on itseoikeutettuna alter egoni. Sopi kurinalaisen luonteensa takia erittäin hyvin rooliinsa. Olin ottanut innostavan tehtävän itselleni, ja kuvasin 19 kpl erittäin tarkkaan asetettuja asanoita eri värisille taustoille. Taustat värittivät itsensä, muutin vain asentoni eri suuntaan ja työpöydän valkoinen muuttui valon myötä. Ihmettelin tätäkin kun näin valmiit kuvat. Loppuun saakka vietyjä kuin jooga-asanat konsanaan. Ketjua sai millimetrin tarkkuudella sovittaa jos jonkinlaisella tikulla, kynällä, rautakangella, mikä vain sattui istumaan siihen. Jouduin monta kertaa pidättämään henkeä, oli pysäytettävä liike aivan oikealla hetkellä. Hengitys – liike – mieli seis. Asana valmis. Kirjaa oli mietitty niin tarkkaan, että kun yhdessä poikani kanssa se alustettiin, se meni tuosta vain (asanat ja asiat löysivät toisensa vaivatta).

Asanoilla ja sanoilla on jotain yhteistä.

Ellemme näe tätä, emme ymmärrä kumpiakaan.
-KL-

2016

Mies ja varjonsa

/in /by

Hybris tuli, ei ehkä täysin yllättäen kuvaan mukaan. Ensimmäisestä kuvakirjasta olin ruvennut haaveilemaan kun mieltä liikuttavia kuvia syntyi tuon tuosta. Ja kaikillahan on nykyään oma kuvakirja. Jotakin piti ajatuksen tasolla työstää. Valmistelin pitkään mielessäni. Kuopus ja miniä yhdessä kuuntelivat toivomuksiani ja niitten perusteella ja heidän osaavissa käsissään se syntyi. Se oli riemun hetki kun hain kirjan postista. Hyvä etten avannut matkalla kotiin. Ensimmäinen julkaisu olohuoneen pöydällä. Ei paha. Oikeammin: se oli jotain se! Vaikka se olisi jäänyt ainokaiseksi, se olisi riittänyt mainiosti. Ajatus seuraavasta, erilaisesta kuvakirjasta oli kuitenkin myös ehtinyt kuvioihin, siihen patisti eka.

La Prima Donna

/in /by

Taivaankappale josta tuli Prima Donna. Rooleja  ja nimityksiä löytyy tälle ilmestykselle. Ensin kuvan nimi oli  “It takes two to Tango”, mutta tässä yhteydessä huomaan että  se on selvästi primadonnan luokkaa. Kasvua yhtä kaikki.

Eräänä kesäpäivänä lähti luonto yhtäkkiä esittämään näytelmää pääni yllä Ruusupuistossa. Puolisen tuntia se kesti. Sain kännykällä otettu monta aivan uskomatonta kuvaa pilvistä, jotka näyttivät tulevan eri suunnasta kuin muut päivän pilvet, ja vauhdin määrittelivät itse. Kotona lähestyin niitä heti hellällä kädellä. Eivätkä ne vastustaneet. Aika hauskojakin löytyi. Esimerkiksi Lammas kohtaa hiiren.

Tsunami

/in /by

Lihalliseksi voi kutsua kosteaa tuoksua. Mädäntyvän maan tuoksua. Valkoinen juhlahame vieressä.

MunMunMun

/in /by

Kolme lintua näkevät yhden untuvan hiekkarannalla. Välttämättä kuvat eivät ammattilaisen silmissä näytä kovinkaan hyviltä. Se ei ole koskaan ollut mun tarkoituksenikaan. Minulla ei ole ollut tarkoitusta lainkaan. Olen ainainen serendipity-amatööri. Kuvat ovat syntyneet omasta tahdostaan minun kautta. 

Kuvat halusivat ulos, ihmisten ilmoille. Kävivät kärsimättömiksi ja oli lähellä etteivät kiivenneet seinille. Olin teettänyt monta tauluiksi. Ei ollut tietoakaan mille foorumille tällaiset tapaukset voisi kuulua. Minä, ilman minkäännäköistä kokemusta tällaiselta alalta. Olisi tietysti voinut ripustaa tietokone jollekin seinälle. Siinäpä  olette.

Rohkaisin mieleni ja kysyin työväen opiston vastaavilta  josko heille mahtuisi  tauluja jonnekin seinille. Monitoriin SlideShow näytöksenä, sitä ehdotettiin minulle. Teokset olivat hyvinkin mielissään.  Eivätkä ne tiedustelleet minulta lupaa, “de är sei selv nok”. Tämä asia on tullut selväksi. Kaikki tiet ovat vain selkeästi vieneet Roomaan. Minä olin tie.

Jos joku kertoisi jonkun kuvan  olevan täydellinen, oletan että se minua ei hetkauttaisi millään tavalla. Anteeksi vain. Olen niin otettu niistä  sellaisinaan että otetumpi ei voisi kukaan olla.  Ja lainassahan ne vain on minulla , kuten kaikki. Kerran yhtenä aamuna  minulta oli “hävinnyt” yksi taulu; se oli yksinkertaisesti valunut huonon kiinnityksen takia seinää pitkin lattialle ja sieltä jatkanut matkaansa hyllyn taakse näkymättömiin! Ehdin ajatella että tämä matkani on ollut unta. Ei se olisi ollut yhtään hirveä asia. Unihan kestää sen minkä se kestää todellisuudessakin. Minun olisi ollut hyvin hyvä olla unesta herättyäni. Lyhyempiäkin onnenhetkiä olen kokenut. Ja osannut iloita niistä. MunMunMun kertoo missä mennään nykypäivänä. Mutta että myös linnut, ei kiva.

Rausku?

/in /by

Seuraavassa sattui jotain odottamatonta. Yht’äkkiä rausku olikin vihreä. Ehdin harmistua, olinko pilannut kauniin työn? Menikö mahdollisesti jokainen kuva sarjassa vihreäksi. Itku oli tulla. Miten saan ne uudelleen mustiksi? Kun ei tekniikkaa ymmärrä, olen monta kertaa ollut romahduksen partaalla. Menikö kaikki nyt? Miksi en opi seivaamista? Mitähän tein? Pitäisi sekin tietää, ettei tee toistamiseen. Kyllä tätä tehdessään on tullut käytyä monta umpikujaa. Eikun takaisin ja alusta. Katsotaan seuraavaa mahdollisuutta.

Rausku

/in /by

Kaunis! En tiedä miksi se sai rauskun nimen. Onko se rauskun näköinenkään? Ehkä rauskun serkku. Kuu ja silminnäkijälintu seuraavat hiljaista menoa. Emme ole koskaan aivan yksin.