Sunst ei sit tullu mitään. Under över alla under. Tämän kuvapohjan muuntuminen oli edennyt tiettyyn vaiheeseen. Kunnes ei enää näyttänyt suuntaa. Tuntui sammuvan. Ei vaan auennut. Siitä nimi. Olin surullinen sen puolesta, se tuntui toisaalta niin selvästi haluavan eteenpäin. Palasin usein sen luo. Joka kerta yhtä ymmälläni. Miksi en luovuttanut? s e s t m. […]
Tämä kuuluu sarjaan Wau. Yllätti niin aikaisessa vaiheessa, että minulla ei ollut suuntaa sinne eikä tänne, ei ollut vielä silmät avautuneet näkemään. Kaikki oli uutta ja mielenkiintoista. Joka askel vei kuitenkin johonkin suuntaan. Joka kortti oli katsottava ennakkoluulottomasti. Rimaa ei ollut. Tästä johtuu, että katsoja ehkä joskus kokee outona tätä kirjoa. Niin minäkin. Siihen tulee […]
Heti valmis. Sen syntymäpaikka on yllättävässä paikassa kotonani. Inspiroidun kodissani kaiken aikaa. Nyt pääsin kuitenkin yllättymään pahemman kerran. Olisihan minun pitänyt tietää. Sen verran oli jo tapahtunut jänniä juttuja kuvien parissa. Se vaan oli siinä niin valmiina. Täydellisenä. An tuu trii. Olin ohittaa sen jokapäiväisissä askareissani. Olkaa tekin valppaina, teidänkin läheisyydessänne saattaa tapahtua jotain mihin […]
Ei kukaan pakota. Ellemme itse anna sen tapahtua. Nimittäin ryhtymään johonkin mikä meille ei ihan selvästikään ole hyväksi. Parhaita opettajia itsellemme olemme me itse. Monessa tilanteessa, ei tietysti kategorisesti kaikissa. On olosuhteita ja olosuhteita. Jo vauvoina tiedämme tarkkaan nälkämme, janomme, tunteet, kylmyys/lämpö jne, eli tarpeemme meille selvät. Osaamme ilmaista itsemme varsin hyvin. Välttämättä aina ympäristö […]
Erilainen yoga-kirja. Itseäni varten tein, enkä tehnyt, vaan teetin eka pojalla hyvin erikoisen kuvakirjan: Yoga’long. Pääroolissa on itseoikeutettuna alter egoni. Sopi kurinalaisen luonteensa takia erittäin hyvin rooliinsa. Olin ottanut innostavan tehtävän itselleni, ja kuvasin 19 kpl erittäin tarkkaan asetettuja asanoita eri värisille taustoille. Taustat värittivät itsensä, muutin vain asentoni eri suuntaan ja työpöydän valkoinen muuttui […]
Hybris tuli, ei ehkä täysin yllättäen kuvaan mukaan. Ensimmäisestä kuvakirjasta olin ruvennut haaveilemaan kun mieltä liikuttavia kuvia syntyi tuon tuosta. Ja kaikillahan on nykyään oma kuvakirja. Jotakin piti ajatuksen tasolla työstää. Valmistelin pitkään mielessäni. Kuopus ja miniä yhdessä kuuntelivat toivomuksiani ja niitten perusteella ja heidän osaavissa käsissään se syntyi. Se oli riemun hetki kun hain […]
Taivaankappale josta tuli Prima Donna. Rooleja ja nimityksiä löytyy tälle ilmestykselle. Ensin kuvan nimi oli “It takes two to Tango”, mutta tässä yhteydessä huomaan että se on selvästi primadonnan luokkaa. Kasvua yhtä kaikki. Eräänä kesäpäivänä lähti luonto yhtäkkiä esittämään näytelmää pääni yllä Ruusupuistossa. Puolisen tuntia se kesti. Sain kännykällä otettu monta aivan uskomatonta kuvaa pilvistä, jotka […]
Lihalliseksi voi kutsua kosteaa tuoksua. Mädäntyvän maan tuoksua. Valkoinen juhlahame vieressä.
Kolme lintua näkevät yhden untuvan hiekkarannalla. Välttämättä kuvat eivät ammattilaisen silmissä näytä kovinkaan hyviltä. Se ei ole koskaan ollut mun tarkoituksenikaan. Minulla ei ole ollut tarkoitusta lainkaan. Olen ainainen serendipity-amatööri. Kuvat ovat syntyneet omasta tahdostaan minun kautta. Kuvat halusivat ulos, ihmisten ilmoille. Kävivät kärsimättömiksi ja oli lähellä etteivät kiivenneet seinille. Olin teettänyt monta tauluiksi. Ei […]
Seuraavassa sattui jotain odottamatonta. Yht’äkkiä rausku olikin vihreä. Ehdin harmistua, olinko pilannut kauniin työn? Menikö mahdollisesti jokainen kuva sarjassa vihreäksi. Itku oli tulla. Miten saan ne uudelleen mustiksi? Kun ei tekniikkaa ymmärrä, olen monta kertaa ollut romahduksen partaalla. Menikö kaikki nyt? Miksi en opi seivaamista? Mitähän tein? Pitäisi sekin tietää, ettei tee toistamiseen. Kyllä tätä […]