MunMunMun

Kolme lintua näkevät yhden untuvan hiekkarannalla. Välttämättä kuvat eivät ammattilaisen silmissä näytä kovinkaan hyviltä. Se ei ole koskaan ollut mun tarkoituksenikaan. Minulla ei ole ollut tarkoitusta lainkaan. Olen ainainen serendipity-amatööri. Kuvat ovat syntyneet omasta tahdostaan minun kautta. 

Kuvat halusivat ulos, ihmisten ilmoille. Kävivät kärsimättömiksi ja oli lähellä etteivät kiivenneet seinille. Olin teettänyt monta tauluiksi. Ei ollut tietoakaan mille foorumille tällaiset tapaukset voisi kuulua. Minä, ilman minkäännäköistä kokemusta tällaiselta alalta. Olisi tietysti voinut ripustaa tietokone jollekin seinälle. Siinäpä  olette.

Rohkaisin mieleni ja kysyin työväen opiston vastaavilta  josko heille mahtuisi  tauluja jonnekin seinille. Monitoriin SlideShow näytöksenä, sitä ehdotettiin minulle. Teokset olivat hyvinkin mielissään.  Eivätkä ne tiedustelleet minulta lupaa, “de är sei selv nok”. Tämä asia on tullut selväksi. Kaikki tiet ovat vain selkeästi vieneet Roomaan. Minä olin tie.

Jos joku kertoisi jonkun kuvan  olevan täydellinen, oletan että se minua ei hetkauttaisi millään tavalla. Anteeksi vain. Olen niin otettu niistä  sellaisinaan että otetumpi ei voisi kukaan olla.  Ja lainassahan ne vain on minulla , kuten kaikki. Kerran yhtenä aamuna  minulta oli “hävinnyt” yksi taulu; se oli yksinkertaisesti valunut huonon kiinnityksen takia seinää pitkin lattialle ja sieltä jatkanut matkaansa hyllyn taakse näkymättömiin! Ehdin ajatella että tämä matkani on ollut unta. Ei se olisi ollut yhtään hirveä asia. Unihan kestää sen minkä se kestää todellisuudessakin. Minun olisi ollut hyvin hyvä olla unesta herättyäni. Lyhyempiäkin onnenhetkiä olen kokenut. Ja osannut iloita niistä. MunMunMun kertoo missä mennään nykypäivänä. Mutta että myös linnut, ei kiva.